torstai 31. lokakuuta 2013

Aurinko ampuu kovilla

Huh huh mikä yö! Himmeästä revontulikaaresta muodostui hurja esitys joka peitti yli puoli taivasta. Harvoin tämmöistä näkee Savon korkeudella.

Alkuperäinen idea oli käydä Maaningalla kuvaamassa tähtiä, koska revontulia ei pitäisi näkyä. Mutta se vaihtui nopeasti revontulikuvaukseen kun kaari näytti elävöitymisen merkkejä ja lopulta useammat kaaret alkoivat nousta yli puolen taivaan.

Joissakin kuvissa huomasin että revontulet olivat hieman sinertäviä, mutta taas osa joukosta oli vihreitä, erikoinen ilmiö, sillä sinisiä revontulia en ole ennen nähnyt. Eritoten ylempänä olevat kaaret ja kaikkein voimakkaimmat säteet tuntuivat muuttuvan hieman sinisiksi. Värivirhe se ei ole, sillä koko sarja on kuvattu kiinteällä valkotasapainolla.

Pohjoisen kaaret
Vihreää ja sinistä
Kuvioita revontulissa
Sinisiä säteitä revontuliharsossa
Revontulet nousevat yli puolen taivaan

Pyöriteltävä versio yllä olevasta panoraamasta, jos kuva on sumea odottele hetki. Sillä panoraamakuvat ovat melko isoja tiedostoja.




Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Siivekkäät - Pienet, suuret ja pääsi kokoiset!

Jo vain jo vain, nyt se sitten tapahtui. Toinen kohtaamiseni hiiripöllön kanssa!


Aluksi en löytänyt pöllöä vaikka kuinka etsin, vaikka tiesin paikan. Harmittelin myös parhaan aamu-auringon menemistä hukkaan, kun kuvauskohdettakaan ei näy.
Lopulta kuitenkin odotus palkittiin ja silmäkulmassa vilahti vaaleanharmaa hahmo. Se liiti metsän pimeydestä paistattelemaan päivää matalan kuusen latvaan.

Ensin luulin että kyseessä oli haukka, sillä hiiripöllöhän vähän sille näyttää. Voi sitä ilmettä kun katsoin kiikareilla tarkemmin tuota keltasilmäistä höyhenpalloa, pöllö oli huomannut minut jo aikoja sitten ja loi tuiman katseen suoraan kiikarimieheen, mutta päätti kuitenkin antaa kuvaajalle mahdollisuuden lähestyä, piittaamatta juuri minusta.

Yritin pysyä matalana hakkuu-aukean kivisessä ja kantoisessa maastossa, yrittäen päästä lähemmäs. Lopulta pöllö lakkasi välittämästä kuvaajasta kokonaan ja keskittyi mahdollisen saaliin tarkkailuun jolloin pääsin lähemmäksi hiiripöllöä. Loppumetreillä matkaa olikin vain viitisen metriä. Vähän aikaa kuvaajaa ihmeteltyään pöllö liiti toisen, paljon korkeamman puun oksalle, josta se katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

Myös muita lintuja näkyi vuodenaikaan nähden varsin hyvin, närhi ja korppi rääkyivät omanlaisensa tervetulo (tai tervemeno...) toivotuksensa ja näyttäytyipä viherpeippo parvikin!

Hiiripöllö
Viherpeippo
"Krääh!" sanoi närhi kun kuvaajan näki.
Korpin ylilento, onneksi ei pudottanut "pommeja!"

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Helsingin riesa Savon sydämmessä


Aika outoa ajatella, että pääkaupunki seudulla valkoposkihanhet ovat jo riesa puistoissa ja että ne jopa hyökkäävät ihmisten kimppuun silloin tällöin!

Savossa valkoposkihanhet ovat kuin eri lintuja, erittäin arkoja ja usein vain pienissä parvissa lyhyen aikaa kunnes muuttomatka taas jatkuu.
Itse pääsin kuvaamaan valkoposkihanhia läheltä vain kerran tänä vuonna, silloinkin liikkuvan auton ikkunasta epätoivoisesti yrittäen. Kuoppainen tie ja pitkähkö linssi (70-200mm) ei ole hyvä yhdistelmä. Mutta niistä neljästä kuvasta jotka kerkesin napsia liikkuvan auton takapenkiltä ennen kuin tilanne oli ohi, yksi onnistui.

Alempi kuva on eri parvesta, mutta sekin otti piakkoin siivet alleen, vaikka kuinka varovasti hivutimme kuvausporukan kanssa autoa lähemmäksi. Kojuhan näihin loppujen lopuksi olisi mainio ratkaisu, mutta kun on mahdotonta sanoa minne ja milloin lintuja saapuu.

Valkoposkihanhet pellolla
Evästauko ennen etelän matkaa

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Metsän pienimmät linssin alla

Juuri harvennetussa rytelikössä ei luulisi olevan mitään mielenkiintoista, mutta niin vain makromaailma nostaa päätään risukasan alta!

Tänään kävin siis Palosen alueella, lähinnä katselemassa uusia revontuli kuvauspaikkoja sekä Ryönänkoskella josta olikin yllätyksekseni kaadettu paljon puita. Vain risukasat oli jätetty mätänemään metsän pohjalle muutaman koivun juureen. Silti vaikka kaadosta ei ole varmaankaan edes viikkoa, niin jo ensimmäiset elämän merkit alkavat näkyä.

Raivattua metsää
Arvet puussa
Arvet puussa
Heijastus
Kurottaja
Koivikko
Kolme kuollutta
Elämää metsän pohjalla

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Talvi tekee tuloaan

Näyttäähän se talvikin jo elonmerkkejä. Ensilumi pamahti Kuopioon 17-18.10 välisenä yönä. Lunta tulikin paikoitellen yli 20cm!

Itse olin suunnitellut jo useamman viikon kuvaavani tuota hetkeä ja kun sää ennusteessa luvattiin lunta yöksi niin päätin lähteä kuvaamaan sitä heti seuraavana aamuna noin 7.00 aikaan.

Useamman päivän ajan tuota lunta onkin riittänyt. Yöpakkasten ansiosta maa on vieläkin valkea ja maisema vähän absurdin näköinen kun puissa on vielä ruskaa.

Koivikkoa
Ensilumi metsän pohjalla
Ruskaa ja ensilumi
Koivikko

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Nyt leimahtaa! - Pohjoistaivas tulessa

Aurinko osoitti taas elävöitymisen merkkejä 15. päivä, kun koronnan massapurkaus jysähti maahan.
Noh, pilvessähän se pysyi visusti ja parhaat leimut jäi kuvaamatta.

Aluksi koko touhu näytti kuivuvan kasaan, vain himmeä revontulimössö näkyi ja sitä en viitsinyt edes kuvata. Joten odotellessani parempia aurinkotuulia kuvasin takanani ollutta kuusikkoa jonka läpi nouseva kuu paistoi. Samalla kun pidin silmällä revontuliharsoa josko se sittenkin antaisi jotain kuvattavaakin.

Lopulta harso alkoi näyttää elävöitymisen merkkejä ja säteitäkin muodostui, kuun valo peitti osan revontulista. Joskin oli siitä hyötyäkin, koska se valaisi maisemaa.

Kuu kuusikon läpi
Pilvet liikkuu
Yksi
Ensimmäinen pilari nousee revontuliharsosta
Revontulet aktivoituu
Revontulisäteitä
Pilvien liukuessa ylitse valosaaste korostui
Revontulivyö kiemurtelee pitkin pohjoistaivasta
Revontulivyö
Reposen häntä huiskii taivaalla
Revontulipilarit hiipuu

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

torstai 10. lokakuuta 2013

Syksyn värit Väinölänniemessä

Syksyn ruska alkaa olla parhaimmillaan ja Kuopion Väinölänniemessä olikin kaikenlaista kuvattavaa.

Itseäni kiinnostaa sellainen panoraamakuva jossa välittyisi metsän oma fiilis, mutta se vain on turkasen hankala toteuttaa! Nyt pääsin kuitenkin ensimmäiset epätoivoiset yritykset kuvaamaan.

Samalla tuli käytyä Sankarihautausmaalla, jossa kuvasin kastepisaroita ja leppiä. Tuolle yölle luvattiin revontuliakin, mutta pilvessähän se pysyi tyypilliseen tapaansa.

Risulinna
Metsäaukio
Kuusetus
Kolme suurta
Ruska vaipuu varjoon
Kohta kävelee zombi vastaan...vaiko sittenkin valokuvaaja?
Soihdut sammuu kaikki väki nukkuu...

Loppuun vielä molemmista 360° panoraamoista pyöriteltävät versiot. Meneekö nuppi sekaisin?







Jos kuva on sumea odota hetki, sillä panoraamakuvat ovat melko isoja tiedostoja.

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

224 metriä korkea pottunuija

Lähdin kuvailemaan ruskaa ja Kallaveden maisemia Puijon tornista. Harmikseni pilvet alkoivat kerääntyä turhankin paksuksi peitoksi taivaan ylle, vaikka jonkin aikaa hienoja pilvisysteemejä olikin!

Puijon torni on siitä kyllä jännä paikka, että kun katsoo sen juurelta niin ei se kovin kummoiselle vaikuta, mutta kun menikin ylimmälle näköala tasanteelle niin huh huh tuumasi korkeuskammoinen!

Seinällä oli kyltti missä oli paljonkin mielenkiintoista infoa, mm. se että ylimmältä tasanteelta korkeuseroa Kallaveden pintaan on 224 metriä ja paikalla on ennen ollut 16 metrinen torni (valmistunut v. 1856) ja 24 metrinen torni joka valmistui 1906. Nykyinen torni on 75 metriä korkea ja valmistui 1953.

Puijon tornilla on muitakin nimityksiä, mm. suurtorni, linkkitorni, ja "pottunuija."

Hyppyrimäet kesälomalla
Yksi ja ainoa

Kallansillat

Näkymä Puijon tornista

Näkymä Puijon tornista

Lätäkkö

Puijon rinne ja Kallavesi

Saaret

Sauhuttelija

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.