Tolppa-apina

Jälleen oli pöllö paikalla, on ollut samalla peltoaukealla varmaankin jo yli kuukauden päivät. Alkaa itseltäni loppua jo vähän ideat tämän pöllön suhteen, koska melkein kaikki mitä päähän tulee on jo kuvattu.

Muutama idea on vielä toteuttamatta, mm. kuva jossa pöllö näkyisi autiotalon ikkunan läpi tai että pöllö olisi koko kuva-alan kokoisena mutta silti kuvaa joutuisi katsomaan pitkään että edes tajuaa mitä siinä on.
Ja tietysti se iän ikuinen lentokuva! En tiedä miksi mutta jotenkin lentokuvat on niin loppuun kaluttu aihe, jotain erilaista pitäisi kehitellä.

Ne erilaisuudet vaan tuppaa olemaan mahdottomia toteuttaa, ellet satu olemaan pöllöhypnoosiin erikoistunut ammattilainen. Siinäpä jatko-opinto paikka kunnes valmistun!

Nuorallakävelijä

Kravaatti ojennukseen!

Taisin herättää, kun tällaiset ilmeet oli sukimisen jälkeen.

Bongaa pöllö!

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Hiiripöllö

Vuoden 2014 ensimmäinen hiiripöllö tuli vastaan tänään. Pöllön onneksi alueella on paljon myyriä ja varmaankin viihtyy tuolla hyvin, kolme myyrää se ainakin sai.

Myöskään maatalon isäntä ei juuri ollut ilahtunut kameramiehestä, mutta siinäpähän sauhuaa kun kuitenkin julkisella tiellä kuvaan.
Varmaan ajatteli että jotenkin kuvaan heidän pihapiiriään tai vastaavaa, ihan pöllö tyyppi. Onneksi tuossa lähistöllä on autiotalo, jonka pihassa pöllö pyörii. Siellä ei ainakaan tule kukaan pois häätämään.

Tämä hiiripöllö on paljon edellistä varovaisempi, mutta kun lähikuvat on kerran jo kuvattu niin mitäpä sitä häiritsemään suotta. Minua on alkanut kiinnostamaan yhä enemmän pöllö maisemassa tyyppiset kuvat, etenkin sellaiset joissa pöllö näkyy hyvin pienenenä eikä sitä välttämättä edes huomaa äkkiseltään.

Tältä pöllöltä ei lopu sähkölinjat kesken

Man vs wild

Kaasua!

Oksien kätköissä

Tarjoushinta

Bongaa pöllö

Oksettaa nämä lankakuvat

Hiiripöllö autiotalon pihassa

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Siivekkäät - Pienet, suuret ja pääsi kokoiset!

Jo vain jo vain, nyt se sitten tapahtui. Toinen kohtaamiseni hiiripöllön kanssa!


Aluksi en löytänyt pöllöä vaikka kuinka etsin, vaikka tiesin paikan. Harmittelin myös parhaan aamu-auringon menemistä hukkaan, kun kuvauskohdettakaan ei näy.
Lopulta kuitenkin odotus palkittiin ja silmäkulmassa vilahti vaaleanharmaa hahmo. Se liiti metsän pimeydestä paistattelemaan päivää matalan kuusen latvaan.

Ensin luulin että kyseessä oli haukka, sillä hiiripöllöhän vähän sille näyttää. Voi sitä ilmettä kun katsoin kiikareilla tarkemmin tuota keltasilmäistä höyhenpalloa, pöllö oli huomannut minut jo aikoja sitten ja loi tuiman katseen suoraan kiikarimieheen, mutta päätti kuitenkin antaa kuvaajalle mahdollisuuden lähestyä, piittaamatta juuri minusta.

Yritin pysyä matalana hakkuu-aukean kivisessä ja kantoisessa maastossa, yrittäen päästä lähemmäs. Lopulta pöllö lakkasi välittämästä kuvaajasta kokonaan ja keskittyi mahdollisen saaliin tarkkailuun jolloin pääsin lähemmäksi hiiripöllöä. Loppumetreillä matkaa olikin vain viitisen metriä. Vähän aikaa kuvaajaa ihmeteltyään pöllö liiti toisen, paljon korkeamman puun oksalle, josta se katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

Myös muita lintuja näkyi vuodenaikaan nähden varsin hyvin, närhi ja korppi rääkyivät omanlaisensa tervetulo (tai tervemeno...) toivotuksensa ja näyttäytyipä viherpeippo parvikin!

Hiiripöllö

Viherpeippo

"Krääh!" sanoi närhi kun kuvaajan näki.

Korpin ylilento, onneksi ei pudottanut "pommeja!"

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Helsingin riesa Savon sydämmessä

Aika outoa ajatella, että pääkaupunki seudulla valkoposkihanhet ovat jo riesa puistoissa ja että ne jopa hyökkäävät ihmisten kimppuun silloin tällöin!

Savossa valkoposkihanhet ovat kuin eri lintuja, erittäin arkoja ja usein vain pienissä parvissa lyhyen aikaa kunnes muuttomatka taas jatkuu.
Itse pääsin kuvaamaan valkoposkihanhia läheltä vain kerran tänä vuonna, silloinkin liikkuvan auton ikkunasta epätoivoisesti yrittäen. Kuoppainen tie ja pitkähkö linssi (70-200mm) ei ole hyvä yhdistelmä. Mutta niistä neljästä kuvasta jotka kerkesin napsia liikkuvan auton takapenkiltä ennen kuin tilanne oli ohi, yksi onnistui.

Alempi kuva on eri parvesta, mutta sekin otti piakkoin siivet alleen, vaikka kuinka varovasti hivutimme kuvausporukan kanssa autoa lähemmäksi. Kojuhan näihin loppujen lopuksi olisi mainio ratkaisu, mutta kun on mahdotonta sanoa minne ja milloin lintuja saapuu.

Valkoposkihanhet pellolla

Evästauko ennen etelän matkaa

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Varpuspöllöjahdissa Silmäsuolla

Ei mennyt ihan oppikirjasuorituksena tämä pöllöretki, varpuspöllöt viheltelivät paljonkin mutteivat näyttäytyneet kuin vilaukselta.
Ihan varmaankin piruilun merkeissä lentivät ohitse, "hei täällä me ollaan mut kuvata et saa!" kiekuivat ympäri ämpäri niin kutsuttuja joutomaita. Jotka kylläkin minun mielestäni ovat uniikkeja paikkoja, jotka pitäisi säilyttää.

Illan pimetessä pöllöt painuivat takaisin metsään, ja loppuilta menikin kuuta ja muuta kuvaillessa.

Kasvava juustopallo

Kuu vaipuu pilviverhon taakse

Silmäsuo kuun valossa.

8min valotus

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Ei yhtään pöllömpi diginega!

Diginega on mielenkiintoinen tekniikka, siinä sotketaan uutta ja wanhaa tekniikkaa keskenään, ja saadaan aikaiseksi tekstuuriltaan erilaisia vedoksia. Oma kokeiluni harhautui vähän raiteiltaan, kun yksi diginegoista levisi käsiin tulostusvaiheessa, onneksi niin!

Eli siis menetelmä jota käytin on seuraavanlainen. Digikuva printataan kalvole joka ei sovellu kyseiseen touhuun. Itselläni ei ole hajuakaan minkälaista toinen kalvo tekikin ihan käyttökelpoista jälkeä, toinen taas tätä suttua. Läpinäkyvä, kirkas muovi kuitenkin.

Tällä kalvolla tulostaessa muste leviää pitkin kalvoa ja sitten onkin aika mennä pimiöön!
Kuvasta valotetaan siis pinnakkaisvedos (tässä tapauksessa Ilfordin helmiäspaperille) kehityksen ja kuivauksen yms. jälkeen paperikuva skannataan ja itselläni tulos on tällainen. Ihan vinkeää "taidehörtöilyä!"

Alkuperäinen kuva viirupöllön pentusesta.

Vanha kuva, uusi ilme

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Metsän peikot

Ihan pöllö juttu! Vielä viikko sitten poikaset eivät osanneet lentää. Nyt sekin alkaa luonnistua, pikkuhiljaa...

Itse kuvaustilanteessa emo ei tuntunut juuri välittävän touhuistani, toinen kuvaaja oli kuulemma saanut kokea nokan koputtelua, kun emo olikin yht. äkkiä syösynyt metsän siimeksestä oksalle istumaan ja varoittelemaan.

Kuitenkin emo tyyntyi kun poikaset osasivatkin jo itse väistää, jos sille tuntui ja tulipa emokin ihan poseeraamaan oksalle pariin otteeseen!

"Vauhtiveikko" -kuvassa viivat tulevat polttovälin muutoksesta valotuksen aikana, eli zoomia on käännetty kesken valotuksen. Sitten kuvaa on jälkikäsittelyssä rajattu hiukan, koska pöllö on pakko sommitella keskelle kuvaa jottei sekin mene epäteräväksi.

Tarkkailija

Yöpalaa odotellessa

Metsän peikot

Männyn oksilla

Vauhtiveikko

Lehvästön kätköissä

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook-sivut: https://www.facebook.com/groups/naturephotographyfinland/

Sateenkaari

Kävin ystäväni kanssa kuvaamassa sarvipöllöjä, pöllöt vaan pysyivät turhan kaukana kuvattavaksi, vaikkakin hieno kokemus oli todistaa soidinlentoa! Se kuulosti kissan naukumiselta ja jatkui n. 5 minuuttia pöllöjen lennellessä peltojen yllä.

Sääkään ei suosinut kun alkoi sataakkin. Tosin sateen jälkeen näkymät eivät olleet yhtään pöllömmät.
Alla oleva 180 asteen panoraama koostuu 20 pystykuvasta 18mm optiikalla. Pistetty kasaan Huginilla.

Yritän varmaankin myöhemmin saada kunnon kuvia näistä sarvipöllöistä, katsotaan mitä sieltä tulee...

Mutka matkassa

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät tästä kuvasta? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook-sivut: https://www.facebook.com/groups/naturephotographyfinland/

Pentusia

Kevään vaihtuessa kesäksi räkättirastaan poikasen on aika lentää pesästä. Emo ei enää pidä siitä enää huolta. Mutta puistossa on onneksi lokoisat oltavat, mikäs siinä matoja etsiessä ja kuvaajia väistellessä!


Räksä

Mamma!

Klikkaa kuvaa suurentaaksesi. Mitä sinä pidät näistä kuvasta? Kommentoi!

Uudet asukkaat

Maisemassa kelluu yksittäinen laituri, keskellä järven selkää. Auringon laskun aikaan laiturin asuttavat uudet asukkaat, nimittäin tiirat!




Maisemaa

Asukkaat keskelläjärven selkää

 
Klikkaa kuvaa suurentaaksesi. Mitä sinä pidät näistä kuvasta? Kommentoi!

Kevään tuoja

Kevätaurinko alkaa vihdoin sulattaa myös pohjolaa, kevään ensimmäiset kauniin valkeat pulmuset alkavat laulella, kun aurinko paistaa Puutossalmen kivikoilla.

Klikkaa kuvaa suurentaaksesi. Mitä sinä pidät tästä kuvasta? Kommentoi!

Lapinpöllö

Olen valokuvannut näitä pöllöjä viimeiset 4 kuukautta. Joka kerta kun olen sen nähnyt, se on antanut minun tulla silloin tällöin hieman lähemmäksi. Oli uskomantonta olla niin lähellä pöllöä (noin viisi metriä). Se antoi minun istuskella hangella noin 20 minuuttia kunnes katosi taas metsän suojiin.

Haluan muistuttaa, että tämä pöllö on täysin villi, ei ole tottunut ihmisiin. En käyttänyt minkäänlaista syöttiä / atrappia päästäkseni lähelle. Uskomattoman paljon se luottaa ihmiseen, vaikka sitäkin on vainottu menneisyydessä.

Klikkaa kuvaa suurentaaksesi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!