maanantai 29. joulukuuta 2014

Tour de Pisa

Jannen kanssa kävin nyt ensimmäistä kertaa Pisalla retkeilemässä ja metsä itsessään on jo vaikuttavan näköinen tykkymaisemineen. Pieni pakkasusva antoi kivan säväyksen pakkasenpuremaan maisemaan.
Alkumatka on melko loivaa mutta loppua kohden alkaa kunnon nousu, onneksi portaat helpottavat sitä loppumetreillä. Pisan laella on uusi näköalatorni josta aukeaa hienot maisemat, joskin se saisi olla vielä korkeampi etteivät puiden latvat tulisi tielle.

Suunnitelmana oli paistaa makkarat Pisan huipulla, mutta "retkikunnan keittiö" teki tenän eli toisin sanoen kertakäyttögrilli ei toimi -20°C pakkasessa. Ilmeisesti hiilissä oleva sytytysneste on suunniteltu kesäkäyttöön ja näin ollen siitä ei lähtenyt juuri iloa irti. Suunnitelma B oli onneksi jo valmiina, eli grilli takaisin reppuun ja lähimmälle kodalle paistamaan makkarat ja kuivattelemaan vaatteet. Kota sijaitsi Lastukosken uimarannalla ja sille täytyy kyllä antaa tunnustusta, on tilaa vaikka muille jakaa ja hyvä tulisija ritilöineen. Kannattaa käydä katsomassa jos Pisalla liikkuu ja grilli ei toimi!

Melkein huipulla
Missä on pilkkijät?
Tykkypuut
Huipulla

maanantai 22. joulukuuta 2014

Joulumaisemia

No tulihan sitä lunta vihdoin! Ja koko ajan tuntuu tupruttavan lisää, metsä vaihtaa ruskan loistonsa vähitellen mustavalkeaan kuosiin. Nyt on itseasiassa todella mukava käppäillä metsässä kun lunta ei ole kuin 30cm eikä ole sitä joka kesän murheenkryyniä eli hyttysiä.
Ilo tosin ei jatku pitkään sillä pakkanen alkaa kohtapuoliin kiristyä siihen malliin että pitää tumpata enemmän vaatetta niskaan. Sitten on olo kuin ylisyöneellä inuiitilla kun on kerraston kerraston kerrasto ja kaksi toppatakkia sekä viidet hanskat.

No mutta valitusvirret sikseen, Hyvää Joulua!

Kalliolla kukkulalla
Tykkypuut
Lumivaippa
Oksien grafiikkaa

torstai 18. joulukuuta 2014

Wanhuksen paluu

Posti toi paketin pari viikkoa sitten, painavan paketin. Sisällöksi olisi ensiarvaamalta voinut luulla tiiliskiveä, eikä kauaksi luulo jäisikään. Kuplamuovin sisällä köllötti Canon EOS 1D mark III vuosimallia 2008.

Julmetun kokoinen möykky tuo kyllä on, painoa on kunnioitettavat 1.2kg akun kanssa, jos painon kanssa voi elää niin vastineeksi tarjoaa 10 ruutua sekunnissa, tarkennusnopeuden taivaasta ja akkukin kestää pakkasessa tykitellä iäisyyden.
Lintukuvaajalle jolla on budjetti (eli minä, muuthan elelee karibialla raybanit päässä ja rolexi ranteessa) tämä runko on vallan mainio, 1.3x croppikerroin antaa vähän "lisämillejä" putkiin. Esim. 300mm kakkula vastaa kuvakulmaltaan 390mm lasia kinokennossa.
Kohinaa runko kestää hyvin ikäisekseen, ISO 3200 on vielä varsin käyttökelpoinen. Tosin siitä ei voi täräyttääkkään enää kuin yhden aukon lisää herkkyyksiä ennen kuin loppuu kamerasta asteikko kesken. Mutta niin kauan kuin valoa on riittävästi, ykkönen pesee ja linkoaa harvinaisen hyvin.

Ainut häiritsevä tekijä painon lisäksi on sulkimen ääni. Kuulostaa ihan Nikonin ja konekiväärin risteytykseltä. Hiljainen moodi on lähinnä vitsi, kamera vain tahdistaa sulkimen mekanismia erilailla, käytännössä kuitenkin kolina on aivan jumalaton. Mutta tämän rungon pääpointti onkin että se kolisee nopeasti, saapahan tirpoista lentokuvia.

YksDeeMarkkuKolmonen