Jäätävää

Onpahan melkoinen joulukuu kun ei maa ole vieläkään valkea! Enemmän tulee syksy mieleen kuin talvi.

Kova tuuli ja lämpimät kelit tosin toivat jotain hyvääkin, hienoja jäämuodostelmia tuntuu olevan joka nurkalla, kunhan vain löytyy jokin paikka johonka kerääntyvät. Tässä tapauksessa Puutossalmen aallonmurtaja.

Merimetsojakin näkyi taas pitkästä aikaa, tosin Savolaiseen tapaan "kaakana."

Jäämuodostelmia

Sininen hetki

Reikä järvessä, reikä taivaalla

Jäätä

Merimetsot

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Neljä kuuta ja planeetta

Kuu ja Jupiter olivat eilen vain viiden asteen päässä toisistaan taivaalla. Sain siis samaan kuvaan Jupiterin ja kolme sen kuista, sekä oman kuumme.

Ajatella, että kuvassa Jupiter kuineen näyttää mikroskooppiselle, niin Jupiter on aurinkokuntamme suurin planeetta ja se on tilavuudeltaan 1300 kertaa suurempi kuin maa. Melkoinen möllykkä!

Neljä kuuta ja yksi planeetta

Jupiter ja kuut n. 800 000 000 kilometrin päässä auringosta.

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Kuu valaisee kaamoksen kulkijaa

Ja niihin kulkijoihin kuuluu tähtikuvaajat ynnä muut naparetkeilijän näköiset örvelöt.

Tällä kertaa ei näkynyt tähtiä juuri ollenkaan, mutta kuu loisti sitäkin kirkkaammin.
Peltojen halki kuului myös helmipöllön puputusta. Mukavahan se on kuunnella konserttia kuunvalossa, etenkin kun helmipöllöä ei ole vähään aikaan kuulunutkaan!

Yritin etsiskellä myös komeetta Lovejoyta, mutta ei löytynyt kirveelläkään. Liekkö sitten jäänyt himmeiden revontulien tai valosaasteen peittoon? Harmi, sillä kirkkaita öitä ei ole ainakaan ihan hetkeen tiedossa sääennusteen mukaan.

Jäätynyt Takahikiä 360°

Varjojen virta

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Amerikan alla on pelikaani

Viime yönä kuvasin Pohjois-Amerikka sumua ja sen alapuolella olevaa Pelikaanisumua Seinävuoren rotkolaaksossa.

Molemmat sumut sijaitsevat Joutsenen tähdistössä ja kuvassa näkyykin tähdistön kirkkain tähti, Deneb.

Pohjois-Amerikka sumu on saanut nimensä keskelle työntyvästä tummasta alueesta, joka näyttää hieman Meksikonlahdelle. Enää puuttuu amerikanrauta ja iso kasa hampurilaisravintoloita, niin "Amerikka kakkonen" on valmis.

Tähtikuvausmielessä Rotkolaakso ja eritoten sen parkkipaikka ovat oivallisia kuvauspaikkoja. Valosaastetta ei ole juuri ollenkaan joten tällä kertaa myös himmeiden kohteiden kuvaus onnistui.
Seinävuoren rotkolaakso on kyllä hieno paikka, mutta eritoten talvella jyrkät polut ovat kyllä melkoisia liukumäkiä.
Kuitenkin kaikki raajat on vielä yhtenä kappaleena ja päähänkään ei osunut mitään sitä kovempaa. Umpiluu on voimaa, eikös?

Pohjois-Amerikka sumu ja sen alla pelikaanisumu, kirkas tähti oikealla on Deneb

Jäätynyt laakso

Rotkolaakson pohjalla

Pallo pyörii

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Avaruuden ilmiöitä

Pitkästä aikaa revontuletkin näyttäytyivät kun kuvailin Maaningalla komeetta Lovejoyta (C/2013 R1) ja Seulasia (M45).
Lovejoy tuntuu posottavan hyvää vauhtia kohti aurinkoa ja ropellipäät ovat ennustaneet että komeetta on lähimpänä aurinkoa 25.12. Sitä odotellessa.

Harmilisesti tämän komeetan tielle ei osu mitään mielenkiintoista niin kuin viime vuoden komeetta PanSTARRS:sille kävi. PanSTARRS ohitti Andromedan galaksin talvella ja siitä syntyi varsin mielenkiintoinen yhdistelmä.

Revontuletkin näyttäytyivät hienosti kahtena yönä peräkkäin, vaikkei isompia auringonpurkauksia olekkaan sattunut. Ei haittaa jos minulta kysytään!

Komeetta Lovejoy C/2013 R1

Revontulia Maaningalla

Revontulet kirkkaimmillaan, revontulten vihreä valo joka heijastuu lumesta näkyi ihan paljain silmin

Revontulisäteet ja Linnunradan galaksi

Seulaset

Putkia siellä, putkia täällä... Tähtikuvaajat Maaningalla.

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Pöllöprojekti jatkuu

Nyt on vierähtänyt neljä päivää hiiripöllön parissa, vähitellen se onkin tottunut läsnäolooni ja tuntuu että se alkaa luottaa minuun yhä enemmän.

Alkuun koko touhu tuntui vesittyvän, kun tänä aamuna sankka sumu peitti kuvauspaikan. Näkyvyys oli huono joka suuntaan ja asiaa ei auttanut että kuvaus kohteeni oli piilotteleva hämärän asukas.
Mutta sumun hälvetessä pöllö näyttäytyikin, todennäköisesti se oli seurannut touhujani metsän kätköistä jo alusta asti. Näin kuinka se saalisteli pusikoiden lomassa ja nappasi myyrän toisensa jälkeen, palaten takaisin sähkölangalle istumaan.

Jonkin aikaa kuvailtuani pöllö lähti lentoon 20 metrin päästä ja laskeutui yksittäisen tikun nokkaan istumaan. Tiesin että nyt olisi erinomainen tilaisuus potrettiin, koska pöllö istui todella matalalla.

Lähestyin tuttuun tapaan varoivaisesti pöllöä, ja tuntui että se sietää läsnäoloani. Manasin mielessäni myös kuvaajaryysistä, kun jostain syystä kuvaajia olikin yhden sijasta seitsämän.

Kaikki lähestymässä samaa pöllöä joka suunnasta. Silti pöllö oli rauhallinen, vaikka pitikin silmällä kaikkia kuvaajia.
Oksan toisella puolella oli viisi kuvaajaa, ja toisella puolella minä sekä toinen kuvaaja hieman takanani. Se muutama minuutti jonka kuvasin kahden metrin päästä, tuntui kylläkin tunneilta. Hyvä että uskalsin hengittää kun pöllö käänsi kirkkaan keltaisena hehkuvat silmänsä kohti kameraa. Painoin laukaisinta ja sormet ja varpaat ristissä toivoin että juuri tuo ruutu olisi tarkka.

Olihan se.

Katse

Lopulta todennäköisesti kuvaajien paljoudesta (tai omista toimistani, en tiedä?) hieman närkästynyt pöllö lehahti vierestäni lentoon, hämmästyksekseni lähes minua kohti ja liiti komeasti kuusen nuppiin päivystämään uutta ateriaa.

Kuvaustilanteessa pöllö ei kylläkään näyttänyt närkästymisen merkkejä, yleensä linnut nykivät hieman siipiään tai tapittavat koko ajan "uhkaa". Mutta tämä katseli vain muita takanani olleita kuvaajia ja kuulosteli josko myyriä olisi lähistöllä. Joka tapauksessa en aio enää stressata pöllöä menemällä liian lähelle, vaan jatkossa keskityn lähinnä pöllö maisemassa tyyppisiin kuviin. Joka tapauksessa tämä on pöllön kannalta parempi vaihtoehto.

Ensimmäisellä kerralla pääsin noin viiden metrin päähän, kaksi päivää meni junnatessa noin kolmen metrin kiepeillä ja nyt sitten jo kahdessa metrissä. Matkallisesti parannus ei ole huima. Mutta juuri nuo arvokkaat lisämetrit lähietäisyyksillä tekevät eron lähikuvan ja naamakuvan välille.

Läheiselle nurmikkokentälle pöllö oli pyöräytti samana päivänä oksennuspallon, ennen en ole nähnyt oksennuspalloa jonka tietäisin 100% varmuudella minkä otuksen tekemä se on. Naureskelin kuvatessani, että kaikkea sitä tulee kuvattua. Kökkö kuva, kirjaimellisesti!

Kotona siten huomasin edellisenä päivänä kuvaamani lankakuvien sopivan siihen ruutuun loistavasti! Meinasi tulla hieman kiire, kun sähkölangalta tippui suoraan kohti "myyrän metamorfoosi." Kerkesin kuitenkin väistää täpärästi.

Ampu tulee!

Myyrän metamorfoosi

"Perhana, panokset loppui ja vieläkään en osunut!"

Sumuinen aamu pöllömaassa

Nuoralla kävelijä

Tarkkailija

Katse kaukaisuuteen

Yö saapuu

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Aurinko ampuu kovilla

Huh huh mikä yö! Himmeästä revontulikaaresta muodostui hurja esitys joka peitti yli puoli taivasta. Harvoin tämmöistä näkee Savon korkeudella.

Alkuperäinen idea oli käydä Maaningalla kuvaamassa tähtiä, koska revontulia ei pitäisi näkyä. Mutta se vaihtui nopeasti revontulikuvaukseen kun kaari näytti elävöitymisen merkkejä ja lopulta useammat kaaret alkoivat nousta yli puolen taivaan.

Joissakin kuvissa huomasin että revontulet olivat hieman sinertäviä, mutta taas osa joukosta oli vihreitä, erikoinen ilmiö, sillä sinisiä revontulia en ole ennen nähnyt. Eritoten ylempänä olevat kaaret ja kaikkein voimakkaimmat säteet tuntuivat muuttuvan hieman sinisiksi. Värivirhe se ei ole, sillä koko sarja on kuvattu kiinteällä valkotasapainolla.

Pohjoisen kaaret

Vihreää ja sinistä

Kuvioita revontulissa

Sinisiä säteitä revontuliharsossa

Revontulet nousevat yli puolen taivaan

Pyöriteltävä versio yllä olevasta panoraamasta, jos kuva on sumea odottele hetki. Sillä panoraamakuvat ovat melko isoja tiedostoja.

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Siivekkäät - Pienet, suuret ja pääsi kokoiset!

Jo vain jo vain, nyt se sitten tapahtui. Toinen kohtaamiseni hiiripöllön kanssa!


Aluksi en löytänyt pöllöä vaikka kuinka etsin, vaikka tiesin paikan. Harmittelin myös parhaan aamu-auringon menemistä hukkaan, kun kuvauskohdettakaan ei näy.
Lopulta kuitenkin odotus palkittiin ja silmäkulmassa vilahti vaaleanharmaa hahmo. Se liiti metsän pimeydestä paistattelemaan päivää matalan kuusen latvaan.

Ensin luulin että kyseessä oli haukka, sillä hiiripöllöhän vähän sille näyttää. Voi sitä ilmettä kun katsoin kiikareilla tarkemmin tuota keltasilmäistä höyhenpalloa, pöllö oli huomannut minut jo aikoja sitten ja loi tuiman katseen suoraan kiikarimieheen, mutta päätti kuitenkin antaa kuvaajalle mahdollisuuden lähestyä, piittaamatta juuri minusta.

Yritin pysyä matalana hakkuu-aukean kivisessä ja kantoisessa maastossa, yrittäen päästä lähemmäs. Lopulta pöllö lakkasi välittämästä kuvaajasta kokonaan ja keskittyi mahdollisen saaliin tarkkailuun jolloin pääsin lähemmäksi hiiripöllöä. Loppumetreillä matkaa olikin vain viitisen metriä. Vähän aikaa kuvaajaa ihmeteltyään pöllö liiti toisen, paljon korkeamman puun oksalle, josta se katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

Myös muita lintuja näkyi vuodenaikaan nähden varsin hyvin, närhi ja korppi rääkyivät omanlaisensa tervetulo (tai tervemeno...) toivotuksensa ja näyttäytyipä viherpeippo parvikin!

Hiiripöllö

Viherpeippo

"Krääh!" sanoi närhi kun kuvaajan näki.

Korpin ylilento, onneksi ei pudottanut "pommeja!"

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Helsingin riesa Savon sydämmessä

Aika outoa ajatella, että pääkaupunki seudulla valkoposkihanhet ovat jo riesa puistoissa ja että ne jopa hyökkäävät ihmisten kimppuun silloin tällöin!

Savossa valkoposkihanhet ovat kuin eri lintuja, erittäin arkoja ja usein vain pienissä parvissa lyhyen aikaa kunnes muuttomatka taas jatkuu.
Itse pääsin kuvaamaan valkoposkihanhia läheltä vain kerran tänä vuonna, silloinkin liikkuvan auton ikkunasta epätoivoisesti yrittäen. Kuoppainen tie ja pitkähkö linssi (70-200mm) ei ole hyvä yhdistelmä. Mutta niistä neljästä kuvasta jotka kerkesin napsia liikkuvan auton takapenkiltä ennen kuin tilanne oli ohi, yksi onnistui.

Alempi kuva on eri parvesta, mutta sekin otti piakkoin siivet alleen, vaikka kuinka varovasti hivutimme kuvausporukan kanssa autoa lähemmäksi. Kojuhan näihin loppujen lopuksi olisi mainio ratkaisu, mutta kun on mahdotonta sanoa minne ja milloin lintuja saapuu.

Valkoposkihanhet pellolla

Evästauko ennen etelän matkaa

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Metsän pienimmät linssin alla

Juuri harvennetussa rytelikössä ei luulisi olevan mitään mielenkiintoista, mutta niin vain makromaailma nostaa päätään risukasan alta!

Tänään kävin siis Palosen alueella, lähinnä katselemassa uusia revontuli kuvauspaikkoja sekä Ryönänkoskella josta olikin yllätyksekseni kaadettu paljon puita. Vain risukasat oli jätetty mätänemään metsän pohjalle muutaman koivun juureen. Silti vaikka kaadosta ei ole varmaankaan edes viikkoa, niin jo ensimmäiset elämän merkit alkavat näkyä.

Raivattua metsää

Arvet puussa

Arvet puussa

Heijastus

Kurottaja

Koivikko

Kolme kuollutta

Elämää metsän pohjalla

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Talvi tekee tuloaan

Näyttäähän se talvikin jo elonmerkkejä. Ensilumi pamahti Kuopioon 17-18.10 välisenä yönä. Lunta tulikin paikoitellen yli 20cm!

Itse olin suunnitellut jo useamman viikon kuvaavani tuota hetkeä ja kun sää ennusteessa luvattiin lunta yöksi niin päätin lähteä kuvaamaan sitä heti seuraavana aamuna noin 7.00 aikaan.

Useamman päivän ajan tuota lunta onkin riittänyt. Yöpakkasten ansiosta maa on vieläkin valkea ja maisema vähän absurdin näköinen kun puissa on vielä ruskaa.

Koivikkoa

Ensilumi metsän pohjalla

Ruskaa ja ensilumi

Koivikko

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.