Kara kara!

Kerkonkoskelta löytyi pari talvehtivaa koskikaraa. Erikoinen otus, näyttää rastaalle, sukeltaa kuin saukko ja hyppii kuin kenguru. Koskikaran touhuja seuratessa tulee itsekkin hyvälle tuulelle.

Samalla tuli kurkistettua jääkannen alle lieksan tyyliin. Paitsi että tässä luolassa ei mahtunut kävelemään, vain pieni reikä josta juuri ja juuri sain linssin läpi.

Kuvatessani tajusin miten hieno paikka jääluola on, sammaleetkin rehottivat mukavasti, siis luolassa, ei kuvaajassa (niin homeeseen en ole vielä päässyt).

The jääluola

Koskikara lumisateessa

Koivun pintaa

Rapakon laidalla

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Tolppa-apina

Jälleen oli pöllö paikalla, on ollut samalla peltoaukealla varmaankin jo yli kuukauden päivät. Alkaa itseltäni loppua jo vähän ideat tämän pöllön suhteen, koska melkein kaikki mitä päähän tulee on jo kuvattu.

Muutama idea on vielä toteuttamatta, mm. kuva jossa pöllö näkyisi autiotalon ikkunan läpi tai että pöllö olisi koko kuva-alan kokoisena mutta silti kuvaa joutuisi katsomaan pitkään että edes tajuaa mitä siinä on.
Ja tietysti se iän ikuinen lentokuva! En tiedä miksi mutta jotenkin lentokuvat on niin loppuun kaluttu aihe, jotain erilaista pitäisi kehitellä.

Ne erilaisuudet vaan tuppaa olemaan mahdottomia toteuttaa, ellet satu olemaan pöllöhypnoosiin erikoistunut ammattilainen. Siinäpä jatko-opinto paikka kunnes valmistun!

Nuorallakävelijä

Kravaatti ojennukseen!

Taisin herättää, kun tällaiset ilmeet oli sukimisen jälkeen.

Bongaa pöllö!

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Hetki

Kuopiossa, Kauppakeskus Apajan alakerrassa on näytillä minun ensimmäinen yksityisnäyttelyni.
Käy kurkkaamassa jos Kuopion seudulla asustelet! ;)

Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Barnardin looppi

Voihan yökyöpeli!

Vaikka kuinka monta kertaa on Orionin vyötä katsellut vasta nyt tajusin että ympärillähän on valtava sumu, Barnardin looppi nimeltään.
Internetin ihmeellisen maailman mukaan sumun halkaisija on 300 miljoonaa valovuotta ja se on syntynyt supernovan räjähdyksestä 2 miljoonaa vuotta sitten.

Yllätyin itsekkin miten hyvin sain tuon näkymään, koska h-alpha sumut, eli kuvassa punaisena näkyvät sumut, vaativat niin pitkiä valotusaikoja. Tässä siis 18 minuutin valotus 105mm f/2.8 Sigmalla.
Toinen kohde yölle oli Andromedan galaksi, niin kutsuttu "lähinaapurimme," vaivaisen 2,5 miljoonan valovuoden päässä maasta. Äkkiähän tuonne hölkkää...

Andromedan galaksi, sekä kaksi muuta galaksia: M110 ja M32.

Orionin vyö, Barnardin looppi ja muuta sälää.

Muu sälä numeroituna.

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Supernova ja huonot kädenlämmittimet

Pakkasesta ja maailman huonoimmista kädenlämmittimistä huolimatta jotain sentään tarttui kennolle.

Kädenlämmittimistä vielä sen verran, että jääpala olisi ollut lämpimämpi kuin ne jotka olivat minulla mukana... Mutta kuitenkin, taivaalla on lähiaikoina tapahtunut kaikenlaista. On ollut komeettaa ja revontuliakin. Mutta nyt sattui jotain isompaa, nimittäin supernova!

Galaksissa M82 jatkuu vielä viikon tai kaksi supernova, joka on nyt kirkkaimmillaan. Eihän se kummaisen näköinen ole, mutta kun ajattelee miten kaukana se on (12 miljoonaa valovuotta) tajuaa edes vähän skaalaa tapahtuneesta. Melekonen jysäys!

Toinen kohde jonka kuvasin viime yönä on Orionin vyö ja sitä lähellä olevat tähtisumut M42, M43, ja liekkisumu. Isoin sumuista, M42, näkyi paljaalla silmällä ja toisen kuvaajan kaukoputkella se oli vielä hienompi ilmestys.

Galaksit M82 ja M81 sekä M82:n sisällä oleva supernova SN 2014J

Orionin vyö ja tähtisumut

Tähtikuvaajan toimisto

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Sammakkolampea yöllä

Eipäs reposet näyttäytyneet toista kertaa peräkkäin, vaikka kovasti ennustelivat viime yölle revontulia. Joten hetken aikaa odoteltuani Haminalahdessa päätin lähteä kuvailemaan Puijonlaaksossa sijaitsevalle sammakkolammelle.

Kuurapuut

Kuurapuut II

Sammakkolampi 360

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Auringonpilari

Alkuperäisenä ideana oli käydä kuvaamassa 360° panoraama Puijon tornista, harmikseni ylätasanne oli kiinni.

Kun kerta Puijolle tulin niin päätin sitten käydä hyppyrimäkien luona kuvailemassa auringon laskua ja rinteiden lumetusta. Auringon laskiessa muodostuikin varsin hieno haloilmiö, auringonpilari nimeltään.
Tuommoinen kuulemma näkyy n. 100 kertaa vuoteen, siis melko yleinen haloilmiöksi. Itse en ole nähnyt kuin kerran aiemmin, silloinkin hyvin heikosti verrattuna tähän.

Auringonpilari

Tee-se-itse savukone

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Hiiripöllö

Vuoden 2014 ensimmäinen hiiripöllö tuli vastaan tänään. Pöllön onneksi alueella on paljon myyriä ja varmaankin viihtyy tuolla hyvin, kolme myyrää se ainakin sai.

Myöskään maatalon isäntä ei juuri ollut ilahtunut kameramiehestä, mutta siinäpähän sauhuaa kun kuitenkin julkisella tiellä kuvaan.
Varmaan ajatteli että jotenkin kuvaan heidän pihapiiriään tai vastaavaa, ihan pöllö tyyppi. Onneksi tuossa lähistöllä on autiotalo, jonka pihassa pöllö pyörii. Siellä ei ainakaan tule kukaan pois häätämään.

Tämä hiiripöllö on paljon edellistä varovaisempi, mutta kun lähikuvat on kerran jo kuvattu niin mitäpä sitä häiritsemään suotta. Minua on alkanut kiinnostamaan yhä enemmän pöllö maisemassa tyyppiset kuvat, etenkin sellaiset joissa pöllö näkyy hyvin pienenenä eikä sitä välttämättä edes huomaa äkkiseltään.

Tältä pöllöltä ei lopu sähkölinjat kesken

Man vs wild

Kaasua!

Oksien kätköissä

Tarjoushinta

Bongaa pöllö

Oksettaa nämä lankakuvat

Hiiripöllö autiotalon pihassa

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Jäätävää

Onpahan melkoinen joulukuu kun ei maa ole vieläkään valkea! Enemmän tulee syksy mieleen kuin talvi.

Kova tuuli ja lämpimät kelit tosin toivat jotain hyvääkin, hienoja jäämuodostelmia tuntuu olevan joka nurkalla, kunhan vain löytyy jokin paikka johonka kerääntyvät. Tässä tapauksessa Puutossalmen aallonmurtaja.

Merimetsojakin näkyi taas pitkästä aikaa, tosin Savolaiseen tapaan "kaakana."

Jäämuodostelmia

Sininen hetki

Reikä järvessä, reikä taivaalla

Jäätä

Merimetsot

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Kuu valaisee kaamoksen kulkijaa

Ja niihin kulkijoihin kuuluu tähtikuvaajat ynnä muut naparetkeilijän näköiset örvelöt.

Tällä kertaa ei näkynyt tähtiä juuri ollenkaan, mutta kuu loisti sitäkin kirkkaammin.
Peltojen halki kuului myös helmipöllön puputusta. Mukavahan se on kuunnella konserttia kuunvalossa, etenkin kun helmipöllöä ei ole vähään aikaan kuulunutkaan!

Yritin etsiskellä myös komeetta Lovejoyta, mutta ei löytynyt kirveelläkään. Liekkö sitten jäänyt himmeiden revontulien tai valosaasteen peittoon? Harmi, sillä kirkkaita öitä ei ole ainakaan ihan hetkeen tiedossa sääennusteen mukaan.

Jäätynyt Takahikiä 360°

Varjojen virta

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Pöllöprojekti jatkuu

Nyt on vierähtänyt neljä päivää hiiripöllön parissa, vähitellen se onkin tottunut läsnäolooni ja tuntuu että se alkaa luottaa minuun yhä enemmän.

Alkuun koko touhu tuntui vesittyvän, kun tänä aamuna sankka sumu peitti kuvauspaikan. Näkyvyys oli huono joka suuntaan ja asiaa ei auttanut että kuvaus kohteeni oli piilotteleva hämärän asukas.
Mutta sumun hälvetessä pöllö näyttäytyikin, todennäköisesti se oli seurannut touhujani metsän kätköistä jo alusta asti. Näin kuinka se saalisteli pusikoiden lomassa ja nappasi myyrän toisensa jälkeen, palaten takaisin sähkölangalle istumaan.

Jonkin aikaa kuvailtuani pöllö lähti lentoon 20 metrin päästä ja laskeutui yksittäisen tikun nokkaan istumaan. Tiesin että nyt olisi erinomainen tilaisuus potrettiin, koska pöllö istui todella matalalla.

Lähestyin tuttuun tapaan varoivaisesti pöllöä, ja tuntui että se sietää läsnäoloani. Manasin mielessäni myös kuvaajaryysistä, kun jostain syystä kuvaajia olikin yhden sijasta seitsämän.

Kaikki lähestymässä samaa pöllöä joka suunnasta. Silti pöllö oli rauhallinen, vaikka pitikin silmällä kaikkia kuvaajia.
Oksan toisella puolella oli viisi kuvaajaa, ja toisella puolella minä sekä toinen kuvaaja hieman takanani. Se muutama minuutti jonka kuvasin kahden metrin päästä, tuntui kylläkin tunneilta. Hyvä että uskalsin hengittää kun pöllö käänsi kirkkaan keltaisena hehkuvat silmänsä kohti kameraa. Painoin laukaisinta ja sormet ja varpaat ristissä toivoin että juuri tuo ruutu olisi tarkka.

Olihan se.

Katse

Lopulta todennäköisesti kuvaajien paljoudesta (tai omista toimistani, en tiedä?) hieman närkästynyt pöllö lehahti vierestäni lentoon, hämmästyksekseni lähes minua kohti ja liiti komeasti kuusen nuppiin päivystämään uutta ateriaa.

Kuvaustilanteessa pöllö ei kylläkään näyttänyt närkästymisen merkkejä, yleensä linnut nykivät hieman siipiään tai tapittavat koko ajan "uhkaa". Mutta tämä katseli vain muita takanani olleita kuvaajia ja kuulosteli josko myyriä olisi lähistöllä. Joka tapauksessa en aio enää stressata pöllöä menemällä liian lähelle, vaan jatkossa keskityn lähinnä pöllö maisemassa tyyppisiin kuviin. Joka tapauksessa tämä on pöllön kannalta parempi vaihtoehto.

Ensimmäisellä kerralla pääsin noin viiden metrin päähän, kaksi päivää meni junnatessa noin kolmen metrin kiepeillä ja nyt sitten jo kahdessa metrissä. Matkallisesti parannus ei ole huima. Mutta juuri nuo arvokkaat lisämetrit lähietäisyyksillä tekevät eron lähikuvan ja naamakuvan välille.

Läheiselle nurmikkokentälle pöllö oli pyöräytti samana päivänä oksennuspallon, ennen en ole nähnyt oksennuspalloa jonka tietäisin 100% varmuudella minkä otuksen tekemä se on. Naureskelin kuvatessani, että kaikkea sitä tulee kuvattua. Kökkö kuva, kirjaimellisesti!

Kotona siten huomasin edellisenä päivänä kuvaamani lankakuvien sopivan siihen ruutuun loistavasti! Meinasi tulla hieman kiire, kun sähkölangalta tippui suoraan kohti "myyrän metamorfoosi." Kerkesin kuitenkin väistää täpärästi.

Ampu tulee!

Myyrän metamorfoosi

"Perhana, panokset loppui ja vieläkään en osunut!"

Sumuinen aamu pöllömaassa

Nuoralla kävelijä

Tarkkailija

Katse kaukaisuuteen

Yö saapuu

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Siivekkäät - Pienet, suuret ja pääsi kokoiset!

Jo vain jo vain, nyt se sitten tapahtui. Toinen kohtaamiseni hiiripöllön kanssa!


Aluksi en löytänyt pöllöä vaikka kuinka etsin, vaikka tiesin paikan. Harmittelin myös parhaan aamu-auringon menemistä hukkaan, kun kuvauskohdettakaan ei näy.
Lopulta kuitenkin odotus palkittiin ja silmäkulmassa vilahti vaaleanharmaa hahmo. Se liiti metsän pimeydestä paistattelemaan päivää matalan kuusen latvaan.

Ensin luulin että kyseessä oli haukka, sillä hiiripöllöhän vähän sille näyttää. Voi sitä ilmettä kun katsoin kiikareilla tarkemmin tuota keltasilmäistä höyhenpalloa, pöllö oli huomannut minut jo aikoja sitten ja loi tuiman katseen suoraan kiikarimieheen, mutta päätti kuitenkin antaa kuvaajalle mahdollisuuden lähestyä, piittaamatta juuri minusta.

Yritin pysyä matalana hakkuu-aukean kivisessä ja kantoisessa maastossa, yrittäen päästä lähemmäs. Lopulta pöllö lakkasi välittämästä kuvaajasta kokonaan ja keskittyi mahdollisen saaliin tarkkailuun jolloin pääsin lähemmäksi hiiripöllöä. Loppumetreillä matkaa olikin vain viitisen metriä. Vähän aikaa kuvaajaa ihmeteltyään pöllö liiti toisen, paljon korkeamman puun oksalle, josta se katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

Myös muita lintuja näkyi vuodenaikaan nähden varsin hyvin, närhi ja korppi rääkyivät omanlaisensa tervetulo (tai tervemeno...) toivotuksensa ja näyttäytyipä viherpeippo parvikin!

Hiiripöllö

Viherpeippo

"Krääh!" sanoi närhi kun kuvaajan näki.

Korpin ylilento, onneksi ei pudottanut "pommeja!"

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Helsingin riesa Savon sydämmessä

Aika outoa ajatella, että pääkaupunki seudulla valkoposkihanhet ovat jo riesa puistoissa ja että ne jopa hyökkäävät ihmisten kimppuun silloin tällöin!

Savossa valkoposkihanhet ovat kuin eri lintuja, erittäin arkoja ja usein vain pienissä parvissa lyhyen aikaa kunnes muuttomatka taas jatkuu.
Itse pääsin kuvaamaan valkoposkihanhia läheltä vain kerran tänä vuonna, silloinkin liikkuvan auton ikkunasta epätoivoisesti yrittäen. Kuoppainen tie ja pitkähkö linssi (70-200mm) ei ole hyvä yhdistelmä. Mutta niistä neljästä kuvasta jotka kerkesin napsia liikkuvan auton takapenkiltä ennen kuin tilanne oli ohi, yksi onnistui.

Alempi kuva on eri parvesta, mutta sekin otti piakkoin siivet alleen, vaikka kuinka varovasti hivutimme kuvausporukan kanssa autoa lähemmäksi. Kojuhan näihin loppujen lopuksi olisi mainio ratkaisu, mutta kun on mahdotonta sanoa minne ja milloin lintuja saapuu.

Valkoposkihanhet pellolla

Evästauko ennen etelän matkaa

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.