Nyt leimahtaa! - Pohjoistaivas tulessa

Aurinko osoitti taas elävöitymisen merkkejä 15. päivä, kun koronnan massapurkaus jysähti maahan.
Noh, pilvessähän se pysyi visusti ja parhaat leimut jäi kuvaamatta.

Aluksi koko touhu näytti kuivuvan kasaan, vain himmeä revontulimössö näkyi ja sitä en viitsinyt edes kuvata. Joten odotellessani parempia aurinkotuulia kuvasin takanani ollutta kuusikkoa jonka läpi nouseva kuu paistoi. Samalla kun pidin silmällä revontuliharsoa josko se sittenkin antaisi jotain kuvattavaakin.

Lopulta harso alkoi näyttää elävöitymisen merkkejä ja säteitäkin muodostui, kuun valo peitti osan revontulista. Joskin oli siitä hyötyäkin, koska se valaisi maisemaa.

Kuu kuusikon läpi

Pilvet liikkuu

Yksi

Ensimmäinen pilari nousee revontuliharsosta

Revontulet aktivoituu

Revontulisäteitä

Pilvien liukuessa ylitse valosaaste korostui

Revontulivyö kiemurtelee pitkin pohjoistaivasta

Revontulivyö

Reposen häntä huiskii taivaalla

Revontulipilarit hiipuu

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Syksyn värit Väinölänniemessä

Syksyn ruska alkaa olla parhaimmillaan ja Kuopion Väinölänniemessä olikin kaikenlaista kuvattavaa.

Itseäni kiinnostaa sellainen panoraamakuva jossa välittyisi metsän oma fiilis, mutta se vain on turkasen hankala toteuttaa! Nyt pääsin kuitenkin ensimmäiset epätoivoiset yritykset kuvaamaan.

Samalla tuli käytyä Sankarihautausmaalla, jossa kuvasin kastepisaroita ja leppiä. Tuolle yölle luvattiin revontuliakin, mutta pilvessähän se pysyi tyypilliseen tapaansa.

Risulinna

Metsäaukio

Kuusetus

Kolme suurta

Ruska vaipuu varjoon

Kohta kävelee zombi vastaan...vaiko sittenkin valokuvaaja?

Soihdut sammuu kaikki väki nukkuu...

Loppuun vielä molemmista 360° panoraamoista pyöriteltävät versiot. Meneekö nuppi sekaisin?

Jos kuva on sumea odota hetki, sillä panoraamakuvat ovat melko isoja tiedostoja.

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

224 metriä korkea pottunuija

Lähdin kuvailemaan ruskaa ja Kallaveden maisemia Puijon tornista. Harmikseni pilvet alkoivat kerääntyä turhankin paksuksi peitoksi taivaan ylle, vaikka jonkin aikaa hienoja pilvisysteemejä olikin!

Puijon torni on siitä kyllä jännä paikka, että kun katsoo sen juurelta niin ei se kovin kummoiselle vaikuta, mutta kun menikin ylimmälle näköala tasanteelle niin huh huh tuumasi korkeuskammoinen!

Seinällä oli kyltti missä oli paljonkin mielenkiintoista infoa, mm. se että ylimmältä tasanteelta korkeuseroa Kallaveden pintaan on 224 metriä ja paikalla on ennen ollut 16 metrinen torni (valmistunut v. 1856) ja 24 metrinen torni joka valmistui 1906. Nykyinen torni on 75 metriä korkea ja valmistui 1953.

Puijon tornilla on muitakin nimityksiä, mm. suurtorni, linkkitorni, ja "pottunuija."

Hyppyrimäet kesälomalla

Yksi ja ainoa

Kallansillat

Näkymä Puijon tornista

Näkymä Puijon tornista

Lätäkkö

Puijon rinne ja Kallavesi

Saaret

Sauhuttelija

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Virvatulten polku

Tiilikkajärven kansallispuistossa on monenlaista nähtävää ja kuultavaa. Siilinjärven Kameraseuran mukana päädyi sinne jo toista kertaa. Tästähän alkaa muodostua perinne!

Matka alkoi "Virvatulten polun" paikkeilta ja jatkui Uiton kierron kautta kohti Uiton kämppää.

Virvatulten polku

Pitkospuut

Uiton kämpälle heitin enimmät rensselit ja siitä lähdin Venäjän hiekalle. Perille päästyäni tunnelma oli kyllä hieno, sillä minkäänlaista ääntä laulujoutsenen toitotusta lukuunottamatta ei kuulunut. Oikein kunnon erämaa fiilistelyt!

Venäjänhiekka 360°

Tiilikkajärvi

Näkymä Tiilikkajärvelle Venäjänhiekalta

Venäjänhiekalta vielä pyöriteltävä versio (Jos kuva on sumea, odottele hetki koska lataus voi kestää hiukan aikaa, kuvan toistamiseen vaaditaan Flash player).




Ensimmäisenä päivänä aurinko paisteli varsin mukavasti, joskin illasta pilvet alkoivat kerääntyä Tiilikkajärven ylle. Aamulla kuvaukset kirjaimellisesti vesittyivät kaatosateen saapuessa.

Hiekkamuodostelma Kalmonniemen kärjessä

Näkymä Tiilikkajärvelle Kalmonniemen kärjestä

Pilvet verhoavat Tiilikan

Loppuun vielä kunnon makrokuva pläjäys höystettynä "making of" kuvalla näistä maisemakuvista, jotka ovat ylhäältä päin kuvattuja.

Sienen pintaa

Sienen pintaa

Käävän pintaa

Kuvvooja Virvatulten polulla

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Varpuspöllöjahdissa Silmäsuolla

Ei mennyt ihan oppikirjasuorituksena tämä pöllöretki, varpuspöllöt viheltelivät paljonkin mutteivat näyttäytyneet kuin vilaukselta.
Ihan varmaankin piruilun merkeissä lentivät ohitse, "hei täällä me ollaan mut kuvata et saa!" kiekuivat ympäri ämpäri niin kutsuttuja joutomaita. Jotka kylläkin minun mielestäni ovat uniikkeja paikkoja, jotka pitäisi säilyttää.

Illan pimetessä pöllöt painuivat takaisin metsään, ja loppuilta menikin kuuta ja muuta kuvaillessa.

Kasvava juustopallo

Kuu vaipuu pilviverhon taakse

Silmäsuo kuun valossa.

8min valotus

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Pohjolan loimut

Mikä liikkuu 300-1000km/s, vaihtaa väriä vihreästä punaiseen sekä violettiin ja sen koti on aurinko?

Revontulet eli aurinkotuuli syntyy kun auringosta lähtevä hiukkasvirta osuu maan magneettikenttään ja ylikuormittaa Van Allenin vyöhykkeet. Saamelaiset uskoivat että revontulet syntyvät ketun eli revon huiskiessa hännällä hangen pintaa.

Show oli lyhyt mutta ytimekäs ja yhdessä vaiheessa muodostuikin hienot kuviot.

Tämmöiset roihut painelivat mittareiden mukaan n. 400 kilometriä sekunttiin pitkin pohjoistaivasta.
On reposella kiire!

Reposet tanssii taivahalla

Tulitanssi

Meni tanssi

Tähtiviirut ja himmeä revontulikaari

Tähtiviiruja ja revontulien jäänteistä syntyvä vihreä utu.

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Nalle Puh kumppaneineen...

Tämän vuoden karhukuvia tonkiessani löytyi vielä muutama varsin mukava otos Martinselkosen karhuista.

Karhu herättää kyllä kunnioitusta, on se sen verran iso otus. Kuvassa ne eivät tunnu kovin kummoisille, mutta livenä...huh huh mikä mörökölli!

Ylöspäin käy nallen tie...

Nalle Puh

Muut saman reissun kuvat löytyvät täältä.

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

400 miljardia tähteä

Sen verran löytyy linnunradalta tähtösiä, ja ei muuten lopu näistä tuikuista ihan heti virta!

Kameraseuran kanssa teimme yllätyiskun Pulkonkoskelle, valosaasteeton taivas on usein tiukassa. Mutta tällä kertaa siitä sai nauttia oikein olan takaa, lukuun ottamatta Maaningan valoja, jotka tosin jäivät taakse ja eivät juuri menoa haitanneet.

Linnunradan galaksi alkaa näkyä jo varsin hyvin alkusyksyisellä yötaivalla, ja se ainakin ropellipäiden mukaan sulautuu Andromedan galaxiin 2,5-5 miljardin vuoden päästä. "Lintumeda" tai "Androratahan" siitä sitten tulee kaiken järjen mukaan.

Linnunrata, kotigalaksimme.

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.