torstai 18. joulukuuta 2014

Wanhuksen paluu

Posti toi paketin pari viikkoa sitten, painavan paketin. Sisällöksi olisi ensiarvaamalta voinut luulla tiiliskiveä, eikä kauaksi luulo jäisikään. Kuplamuovin sisällä köllötti Canon EOS 1D mark III vuosimallia 2008.

Julmetun kokoinen möykky tuo kyllä on, painoa on kunnioitettavat 1.2kg akun kanssa, jos painon kanssa voi elää niin vastineeksi tarjoaa 10 ruutua sekunnissa, tarkennusnopeuden taivaasta ja akkukin kestää pakkasessa tykitellä iäisyyden.
Lintukuvaajalle jolla on budjetti (eli minä, muuthan elelee karibialla raybanit päässä ja rolexi ranteessa) tämä runko on vallan mainio, 1.3x croppikerroin antaa vähän "lisämillejä" putkiin. Esim. 300mm kakkula vastaa kuvakulmaltaan 390mm lasia kinokennossa.
Kohinaa runko kestää hyvin ikäisekseen, ISO 3200 on vielä varsin käyttökelpoinen. Tosin siitä ei voi täräyttääkkään enää kuin yhden aukon lisää herkkyyksiä ennen kuin loppuu kamerasta asteikko kesken. Mutta niin kauan kuin valoa on riittävästi, ykkönen pesee ja linkoaa harvinaisen hyvin.

Ainut häiritsevä tekijä painon lisäksi on sulkimen ääni. Kuulostaa ihan Nikonin ja konekiväärin risteytykseltä. Hiljainen moodi on lähinnä vitsi, kamera vain tahdistaa sulkimen mekanismia erilailla, käytännössä kuitenkin kolina on aivan jumalaton. Mutta tämän rungon pääpointti onkin että se kolisee nopeasti, saapahan tirpoista lentokuvia.

YksDeeMarkkuKolmonen

Ei kommentteja: