Megalomaanisia taivaantapahtumia (Kuukauden kuva #3)

Murphyn laki näemmä kumoutui hetkeksi, nimittäin vielä alkuviikosta pilvitilanne tämän päiväistä H-hetkeä varten näytti synkälle. Kuitenkin pilvet väistyivät yön aikana ja pysyivät poissa koko pimennyksen ajan. Tosin 15 minuuttia pimennyksen loputtua ensimmäiset pilvet hiipivät jo auringon eteen, täytyy sanoa että ajoitus kohdallaan!

Aurinko ja kuu siis muodostivat auringonpimennyksen tänään, paljain silmin moista ei pysty katsomaan mutta kun silmien tai kameran eteen laittoi aurinkosuotimen niin johan huomasi eron. Kaukoputkella erottui myös kuun vuoristoja jotka näkyvät pienenä röpelönä sirpin sisäpuolella.

Auringonpimennys ja juuri kuun taakse painuva auringonpilkku AR2303.

Pimennys täydellisimmillään. 100% pimennys näkyi vain Färsaarilta ja Huippuvuorilta. Muu maailma sai tyytyä n. 80%.

Rillit ja pimennys.

Toinen tapahtuma jota pääsi todistamaan oli 17-18.3 välisenä yönä. Juuri tuolloin on Irlannin kansallispäivä ja usein tiedossa voimakkaita revontulia syystä jota minä en tiedä. Kuitenkin koronna paukkui yläpuolella jo samantien kun pääsin autosta ulos, puoli kahdeksan maita heti auringon laskettua alkoi jokapuolelta leimuamaan vihreitä koukeroita ympäri taivaan. Näky oli jopa hieman apokalyptinen.

Revontulikoronna ja louhoksen kallioita

Esirippu

Moni voisi luulla että ilmansuuntana on pohjoinen. Mutta tämä kuva on kuvattu etelään päin.

Koronan koukeroita

Ihan pihalla (Kuukauden kuva #2)

Pitkään on himottanut ostaa tähtikaukoputki, sillä olisi mukava katsella taivaankappaleita vaikkapa omalta pihamaalta. Kotimaassa näitä on jonkin verran myynnissä ja kun sopiva sattui kohdalle niin sinnehän sitä sitten mentiin. Kotiin päästyäni auton kontissa köllötteli 200/1200mm f/6 Newton-kaukoputki jalustoineen.

The Rööri

Vähän kaikenlaista pikkuhilpettä tässä on tullut osteltua hissukseen jotta katselu olisi mukavampaa erilaisten suotimien ja telejatkeiden muodossa, mutta vielä pitäisi ostaa kunnollinen GoTo-jalusta tälle vehkeelle. Silloin voisi napinpainalluksella putki itse etsiä kohteen ja voisi keskittyä katseluun sen sijaan että kääntelee putkea manuaalisesti.

Jonkinverran kuviakin on tullut napsittua, Jupiterista erottui pääpiirteet ja Venuksesta hieman muotoja okulaarin kautta katsellessa. Mutta meneppä kuvaamaan niin ilmakehä suttaa kuvan käyttökelvottomaksi.
Viime yönä kuitenkin uhrilahjat ja shamaanitanssit auttoivat ja noin 20 minuuttia kirkasta taivasta ajatui tänne Suur-Sawoon kera rauhallisen ilmakehän. Koska planeettakuvaus ei ainakaan vielä onnistunut niin kohde vaihtui kuuksi.
50 kuvaa pinosin ja värikylläisyyttä lisäämällä kuun pinnasta erottuukin vaikka minkälaista ruskean ja sinisen sävyä. Ei ole kuu harmaa ei. Ruskeat sävyt on täysi mysteeri itselleni, ei mitään havaintoa mikä materiaali tuommoista valoa heijastaisi. Mutta sinisen sävyt tulevat titaanirikkaammasta maaperästä.

Tässä kuvassa ei liiemmin noita titaanialueita ole mutta yksi näkyy, nimeltään Mare Tranquillitatis. Suomennukseksi kävisi Rauhallisuuden meri.
Mikä tekee paikasta spesiaalin on se että juuri tuolla on lausuttu historialliset sanat: "Houston, Tranquility Base here. The Eagle has landed." Sinne nimittäin laskeutui ensimmäinen miehitetty kuulento, Apollo 11.

Q-ukko

Uuden vuoden lupauksia (Kuukauden kuva #1)

Tämän viikon olen pohtinut minkälaisen projektin ottaisin vuodelle 2015. Olkoon nyt se perinteinen eli "Kuukauden kuva". Yksi kuva kuukauteen vuoden ajan ja aihe vapaa, tässäpä ensimmäinen.

Puijon torni ja kuu on ollut tässä jo pitkään yhtenä ideana, harmikseni ne päivät jolloin tuon kuvaaminen on mahdollista on aika vähissä. Silloinkin pilvet yleensä pilaavat viimeisenkin mahdollisuuden.
Pari yötä sitten kuitenkin lykästi, kirkas taivas ja kuukin kohdallaan. The Photographer's Ephemeris tai lyhemmin TPE ennusteli kuun nousevan sopivassa kulmassa että se sattuisi suoraan tornin taakse. Kuitenkaan näin ei käynyt vaan olisi pitänyt siirtyä vielä puolisen kilometriä vasemmalle että torni olisi sattunnut oikeaan kohtaan. Onni onnettomuudessa, sillä näyttää varsin buenolle näinkin.

Kuu ja kuuraketti, perhanan marssilaiset...

Tour de Pisa

Jannen kanssa kävin nyt ensimmäistä kertaa Pisalla retkeilemässä ja metsä itsessään on jo vaikuttavan näköinen tykkymaisemineen. Pieni pakkasusva antoi kivan säväyksen pakkasenpuremaan maisemaan.
Alkumatka on melko loivaa mutta loppua kohden alkaa kunnon nousu, onneksi portaat helpottavat sitä loppumetreillä. Pisan laella on uusi näköalatorni josta aukeaa hienot maisemat, joskin se saisi olla vielä korkeampi etteivät puiden latvat tulisi tielle.

Suunnitelmana oli paistaa makkarat Pisan huipulla, mutta "retkikunnan keittiö" teki tenän eli toisin sanoen kertakäyttögrilli ei toimi -20°C pakkasessa. Ilmeisesti hiilissä oleva sytytysneste on suunniteltu kesäkäyttöön ja näin ollen siitä ei lähtenyt juuri iloa irti. Suunnitelma B oli onneksi jo valmiina, eli grilli takaisin reppuun ja lähimmälle kodalle paistamaan makkarat ja kuivattelemaan vaatteet. Kota sijaitsi Lastukosken uimarannalla ja sille täytyy kyllä antaa tunnustusta, on tilaa vaikka muille jakaa ja hyvä tulisija ritilöineen. Kannattaa käydä katsomassa jos Pisalla liikkuu ja grilli ei toimi!

Melkein huipulla

Missä on pilkkijät?

Tykkypuut

Huipulla

Joulumaisemia

No tulihan sitä lunta vihdoin! Ja koko ajan tuntuu tupruttavan lisää, metsä vaihtaa ruskan loistonsa vähitellen mustavalkeaan kuosiin. Nyt on itseasiassa todella mukava käppäillä metsässä kun lunta ei ole kuin 30cm eikä ole sitä joka kesän murheenkryyniä eli hyttysiä.
Ilo tosin ei jatku pitkään sillä pakkanen alkaa kohtapuoliin kiristyä siihen malliin että pitää tumpata enemmän vaatetta niskaan. Sitten on olo kuin ylisyöneellä inuiitilla kun on kerraston kerraston kerrasto ja kaksi toppatakkia sekä viidet hanskat.

No mutta valitusvirret sikseen, Hyvää Joulua!

Kalliolla kukkulalla

Tykkypuut

Lumivaippa

Oksien grafiikkaa

Wanhuksen paluu

Posti toi paketin pari viikkoa sitten, painavan paketin. Sisällöksi olisi ensiarvaamalta voinut luulla tiiliskiveä, eikä kauaksi luulo jäisikään. Kuplamuovin sisällä köllötti Canon EOS 1D mark III vuosimallia 2008.

Julmetun kokoinen möykky tuo kyllä on, painoa on kunnioitettavat 1.2kg akun kanssa, jos painon kanssa voi elää niin vastineeksi tarjoaa 10 ruutua sekunnissa, tarkennusnopeuden taivaasta ja akkukin kestää pakkasessa tykitellä iäisyyden.
Lintukuvaajalle jolla on budjetti (eli minä, muuthan elelee karibialla raybanit päässä ja rolexi ranteessa) tämä runko on vallan mainio, 1.3x croppikerroin antaa vähän "lisämillejä" putkiin. Esim. 300mm kakkula vastaa kuvakulmaltaan 390mm lasia kinokennossa.
Kohinaa runko kestää hyvin ikäisekseen, ISO 3200 on vielä varsin käyttökelpoinen. Tosin siitä ei voi täräyttääkkään enää kuin yhden aukon lisää herkkyyksiä ennen kuin loppuu kamerasta asteikko kesken. Mutta niin kauan kuin valoa on riittävästi, ykkönen pesee ja linkoaa harvinaisen hyvin.

Ainut häiritsevä tekijä painon lisäksi on sulkimen ääni. Kuulostaa ihan Nikonin ja konekiväärin risteytykseltä. Hiljainen moodi on lähinnä vitsi, kamera vain tahdistaa sulkimen mekanismia erilailla, käytännössä kuitenkin kolina on aivan jumalaton. Mutta tämän rungon pääpointti onkin että se kolisee nopeasti, saapahan tirpoista lentokuvia.

YksDeeMarkkuKolmonen

WiFi HiFistelyä

Lintukuva jossa on perspektiivivaikutelma? Kun katsoo lintumiesten putkia niin eipä juuri näy muuta kuin bokehmässäilyyn soveltuvia teletötteröitä. Johtuu pelkästään siitä ettei lintuja pääse yleensä kuvaamaan parin kymmenen sentin päähän, kun parikymmentä metriäkin on välillä vaikea tavoite.

WiFi yhteys kameroissa ei sinäänsä ole mikään uutuus, mutta sitäkin mielenkiintoisempi työskentelytekniikka ja mahdollinen ratkaisu tähän ongelmaan. Esim. Canonin 6D omaa kyseisen ominaisuuden sisäänrakennettuna ja onkin varsin kätevä, studiossa asiakkaalle voi näyttää raakakuvat isolta näytöltä tai jos mennään päinvastaiseen suuntaan vaikkapa luontokuvaaja voi jättää kameransa syötin lähelle yksin ja näin saada ennennäkemättömiä kuvia aikaiseksi.
Itse olen muutamaan kertaan tätä tekniikkaa testannut, kuulostaa paperille hyvältä mutta todellisuus ei vastaa teoriaa. Todellisuudessa se on nimittäin parempi!
Kameraan virrat, WiFi päälle ja hyväksyy yhteyden muodostamisen. Kännykästä WiFi ja ilmainen EOS Remote ohjelmisto päälle ja ei kun kuvaamaan. Vie ehken 10 sekuntia laittaa käyttökuntoon ja kännykän kautta tulee livekuvaa kamerasta. Suurinta osaa toiminnoista voi säätää etänä mm.

-Aika, aukko ja herkkyys
-Kuvaustapa, esim. viivelaukaisu, hiljainen moodi, normaali, sarjakuvaus...
-Tarkennus AF / M, onnistuu myös manuaalitarkennus puhelimen kautta.

EOS Remote

Itse en ole tarkennuksen kanssa päässyt juuri puljaamaan koska laajakulmat jotka omistan ovat manuaalitarkenteisia (Samyang 14mm f/2.8 ja Cosina 28mm f/2.8 M42) joten sitä en kommentoi sen syvällisemmin. Mutta kaikki muu toimii oikein mallikkaasti. Tässä muutamia esimerkkejä mitä WiFillä voi tehdä. Molemmat kuvat on toteutettu seuraavanlaisesti:
Kamera jalustalle, puunoksaan, toisen kuvaajan päähän ruuvilla kiinni... Mihin vain missä se pysyy paikoillaan. WiFi päälle, n. 50 metrin päähän odottelemaan elikkoa saapuvaksi ja sitten kun saapuu niin nappi pohjaan ja sormet ristiin.
Pähkinänakkelin houkuttelin paikalle pähkinöillä, helmipöllö taas on kuvattu yöllä ja sen vuoksi jouduttu poksauttamaan käsisalaman pienellä teholla täytevaloksi.

Helmipöllö

Pähkinänakkeli

Pohjolan henki

Kiirettä on pitänyt ja blogin kirjoittaminen on jäänyt sivummalle. Mutta hyvää kannattaa odottaa, luontokuvablogi is back!

Tänään pääsin ikuistamaan harvinaisen näyn, jonka liikanimiin kuuluvat mm. lapin noita, iso vaalee, jänkkälotko, isokissapökkö sekä ukuli. Arvaatko jo mistä on kyse?
Kyseessä on siis arktista eksotiikkaa suoraan läntisen siperian erämaista, tunturipöllö.

Tästä vuodesta tulee kiistämättä hyvä vuosi lintukuvaajille sillä tunturipöllöjä on liikkeellä paljon. Ainakin kolme on nähty Pohjois-Savossa sekä monia muita jotka ovat valuneet alas tunturista etelään myyrien perässä. Mikä on mielenkiintoista tässä jutussa, on se että kaksi vuotta sitten pohjoisesta saapui suuria määriä lapinpöllöjä, n. puoli vuotta siitä sama kävi hiiripöllöjen kanssa ja nyt tämä.
Lapinpöllö on näistä kolmesta riippuvaisin myyristä koska se ei saalista mitään muuta, joten kun kannat hupenevat se vaeltaa ensimmäisenä. Hiiripöllö on seuraavana, mutta lienevät sinnitelleet pikkulinnuilla vähän pidempään. Tunturipöllö taas kaikkiruokaisempi, jänikset ja kanalinnut menevät mainiosti myyrien ohella. Tämä nyt on vain minun oma päätelmäni, mutta onko pohjoisen ravintotilanne niin huono että kaikki kolme ovat lähteneet etelään? Järkeen se ainakin kävisi.

Olipa miten oli, ukulin kohtaaminen oli mieleenpainuva hetki. Kuvaajatoverini tarkkanäköisenä tunnisti pöllön ennen kuin kerkesimme autosta ulos. Valkean heinäpaalin päällä, valkea lintu valkeassa sekä sankassa sumussa. Matkaakin oli yli puoli kilometriä ja paljain silmin katsoo vain ja tokaisee että tuollahan tuo istuu. Huh huh!
No, koko päivän seurasimme pöllöä kun se lenteli peltoaukealla. Välillä pysähtyen aidantolppaan taikka kiven päälle istumaan. Myyränkin nappasi onnistuneesti, kaukoputkella oli hieno seurata saalistusta. Pari kuvaakin tarttui kortille aina kun pöllö oli sopivilla hollilla.

Paalipaikka

Nukkuu

Lopussa kiitos seisoo, pöllö tuli vastaan tien vieressä olevalle aidalle kun kuvaajat alkoivat jo lopettelemaan

Lentoon!

Kesän revontulikorvike

Revontulia harvemmin kesällä näkyy ja kovasti jo odotellaan syksyn pimeitä iltoja. Kesälläkin tosin taivaalla on silloin tällöin hienoja näytelmiä, nimittäin valaiseviä yöpilviä.

Valaisevia yöpilviä näkyy kesällä, kun aurinko on 4–16 astetta horisontin alapuolella, ne kirjaimellisesti hohtavat. Se johtuu siitä että nämä pilvet ovat yli 85km korkeudella ja auringon valo heijastuu niistä maahan vaikka maan pinnalla on ja pimeää. Valaisevat yöpilvet ovat hienojakoisen pölyn ympärille tiivistyneitä jääkiteitä, pöly on peräisin meteoreista ja tulivuorenpurkauksista.
Yöpilviä esiintyy molemmilla pallonpuoliskoilla. Havaintoja kuitenkin saadaan pääasiassa pohjoiselta pallonpuoliskolta. Etelämannerta ympäröivän meren pingviinit kun eivät ole kovin innokkaita havaintoraporttien kirjoittajia.

Planeetta yöpilvi

Kivilaituri ja yöpilvet

Yöpilvet ja maan varjo

Yöpilvet sumussa

Noctilucent clouds over Finland in finland

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Lätäkössä lotisee

Eilen katselin säätietoa, lupaili kirkasta aamua joten päätin lähteä vaihteeksi Raasioon katsomaan kojua sekä tietysti kuvaamaan lintuja. Aiemmin olin kuullut toiselta kuvaajalta runsaista kahlaajamääristä, joten odotukset olivat korkealla.
Kojulle saavuttuani laitoin kameran valmiiksi ja jäin odottelemaan auringon nousua sekä ensimmäisiä lintuja. Varsinaista tavoitetta minulla ei ollut, mutta toiveena oli joko mustaviklo tai sitten suokukko.

Suosirri

Kumpaakaan ei kojun lähelle uskaltautunut mutta hyvänä "lohdutuspalkintona" kojun vieressä olevalle lietteelle laskeutui n. 50 suosirriä. Suurin osa jatkoi matkaa lietteen keskelle mutta kymmenkunta lähti päinvastaiseen suuntaan, suoraan kohti kojua! Kahlaajat ovat tunnetusti julmetun arkoja, joten eipä siinä paljoa kuvailtu. Kuitenkin kokeilin onneani ja kallistin kamerani kohti sirrejä ja yllätyksekseni ne eivät reagoineet milläänlailla! Silloin tällöin katsoivat vähäisen kameraan jolloin olin vain paikallaan ja hetken päästä linnut jatkoivat touhujaan.
Siinähän sitä sitten tuli muutama tunti vietettyä, kunnes suosirrit jatkoivat matkaansa ja pääsin vihdoin lähtemään kojusta, sekun on melkoinen pätsi heti aamusta alkaen. Olisihan sieltä aiemminkin päässyt ulos mutta en halua säikyttää lintuja pois, että ne eivät ala pelkäämään kojua.

Lintuja tosiaan riiti, joskin suurin osa olivat liian kaukana kuvattavaksi.

Suosirri aamuhämärissä

Bird hide at Raasio in finland

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Raukoilla rajoilla

Perinteinen petoviikonloppu Siilinjärven Kamerat ry:yn kanssa olisi sitten tältä vuodelta ohitse. Joskin suunnitteilla on toinen reissu pienemmällä porukalla uudestaan syksyllä. Jospa tavoittaisi ahman tai suden ruskataustoille.

Reissuun lähdimme heti aamusta perjantaina, suuntana Suomussalmella sijaitseva Martinselkosen eräkeskus. Kaksi ensimmäistä yötä olin siellä, toisen lammella ja toisen suolla. Kolmantena päivänä matka jatkui Kuhmon Viiksimossa sijaitsevaan Boreal Wildlife Centreen. Tavoitteena oli ahma, mutta karhut kävivät sen verran uutteraan ettei ahma uskaltanut tulla samoille apajille.

Martinselkosen osalta riitti kyllä kuvattavaa, vähän turhankin lähellä kun erauspentu työnsi kuononsa sivuluukusta sisään. Vesipullo oli hollilla mojautusta varten mutta omatoimisesti siirtyi parin metrin päähän. Varmaan kojussa eväänä olleet digestivet haisivat sen verran hyvälle, etenkin kun aloittelijan virheenä eväspussi oli auki eikä ilmatiivisti suojattu kuten yleensä.

Pärskis ja loiskis

Rambo

Sushi maistuu

Lurps

Lampikojulla Rambo niminen kolmen pennun emä antoi kyytiä urokselle kun tuli liian lähelle pentuja, tosin juuri sopivasti puun takana ettei vain vahingossakaan kunnon kuvaa saisi. Aika tulinen luonne ja siitä ilmeisesti nimikin. Sen verran tsuumailin tilannetta kameran näytöltä että karvat pöllysi uroksen poskesta, eli ilmeisesti osui ja upposi.

Jos joku suunnittelee vastaavaa ja miettii mitä ottaa kojuun evääksi niin pari neuvoa:

-Halvat lihapullat ei kelpaa edes karhulle.
-Digestive keksit kelpaa vähän turhankin hyvin.
-Kojukavereita (poislukien hyttyset) voi ruokkia nallekarkeilla, omaksi evästykseksi kelpaavat myös.

Lokithan ovat näissä hommissa ainainen riesa. Mikään ei ole kauheampaa kuin karhukuva jonka tausta on täynnä lokkeja. Tai juuri ratkaisevalla hetkellä lokki lentää kuvaan. Siihen tarkoitukseen brittiläiset olivat keksineet loistavan patentin, vihreä laserkynä. Kuulemma karkottaa lokit mutta karhut ei sitä näe, se menee testiin ensivuonna.

Viiksimossa oli tarjolla erinomainen metsäkoju. Saimme levitellä omistajan luvalla pari ylimääräistä pakettia jauhelihaa ja kanaa puihin ja kelon oksiin. Juurikin ahmaa varten että karhut söisivät vain osan eväistä.
Näin tosiaan ei käynyt, vaan karhut imaisivat kitusiinsa kaiken. Ahma on melkoisen arka ja ei mahda karhulle mitään. Joten tyhjää pitää olla että ahma uskaltautuu kuvattavaksi.

Yön kulkija

Mörkö

Kurkistus

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Halojaa?

Tänään oli taivaalla melkoinen näytelmä ympäri Pohjois-Savoa. Varsin komeita (ja harvinaisia) haloilmiöitä.
Äkkiseltään laskeskelin että kuvissa on kymmenkunta erilaista haloa, mm. Wegenerin vasta-aurinkokaari, horisonttirengas sekä useita sivuaurinkoja.

Horisonttirengas sivuaurinkoineen ja 22° ylläsivuava kaari

"Halorama" viidestä vaakakuvasta.
Horisonttirenkaan sisällä näkyy himmeästi harvinainen
Wegenerin vasta-aurinkokaari.

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Pöllö, pöllömpi, pöllöin!

Kävin kurkkaamassa kuinka viirupöllöperhe jakselee, hyvinhän nuo tuntuu elelevän. Tällä kertaa emokin näyttäytyi pikaisesti korkealla männyn latvassa. Kovasti kiinnosti mitä teen mutta ei tehnyt elettäkään hyökätäkseen. Eipä tuntunut poikasiakaan pahemmin kiinnostavan maastopukuinen hörhö.

Poikasista ainakin yksi osaa jo lentää, hyppeli puusta puuhun pitkin metsää. Pienempi poikanen mökötti oksalla, ei varmaan hirveästi huvittanut kuvaajan touhut. Etenkin kun satoi lähes koko ajan.

Potslojoo kaatosateella

Kenenkähän seinään lie törmännyt kun naama on noin litteä?

Pöllöpotretti

Tuokin vielä...

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Kesäistä infrapunaa

Nyt kun tulee taas ihana kesä ja sen myötä julmetun kova valo. Niin hirrrveä etten ole tähän asti viitsinyt vaivautua päivällä edes ulos kameran kanssa.
Problem solved, sanoi kiinanihme! Posti toi infrapunasuotimen, halpakin oli ryökäle.

Kakkoskuvasta saa vähän osviittaa minkälaista jälkeä tuo suodin tekee käsittelemättömälle kuvalle. Raakakuvan valkotasapaino on oikea, mutta yhdessäkään kamerassa ei riitä pojot että kuvasta tulisi riittävän sininen.
Ensin tein Adoben DNG convertterilla oman profiilin Lightroomiin, tuossa DNG convertterissa on laajin säätövara joten siksi se.
Sen jälkeen Lightroomissa vielä lisää sinistä ja lopuksi Photoshopissa sininen ja punainen värikanava ympäri. Sittenpä kuvaa voi muokata normaalisti ilman että "näkee punaista."

Kuulostaa melko monimutkaiselle, mutta siis käytännössä kuvaan lisätään vain todella paljon sinistä että saadaan infrapunan punainen sävy häviämään. Joku insinööri on varmaan keksinyt tuollekkin hienon termin ja todistaa teoriani vääräksi alta aikayksikön.

Vertailua

Infrapunakokeilu

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.

Synkässä metsässä

Viirupöllön poikaset alkavat piakkoin olla lentokykyisiä, ainakin hyvin tuntuu kiipeily luonnistuvan kun 20 metriä korkealla, männyn oksalla yksi näistä 'peikoista' valvoi alikulkevaa liikennettä.

Harmikseni en löytänyt kuin yhden poikasen, vaikka kolme niitä pitäisi olla? Liekkö peto vienyt tai sitten ovat löytäneet harvinaisen hyvän lymypaikan.

Otusten emosta juttua täällä.

In the darkness

Yön lapsi

Klickkaa kuvaa isommaksi. Mitä sinä pidät näistä kuvista? Kommentoi!
Kurkkaa myös tämän blogin Facebook ja Twitter-sivut.